Kiinan ja Suomen tammikuussa 2026 allekirjoittama rakennettua ympäristöä koskeva yhteisymmärryspöytäkirja on herättänyt kiinnostusta erityisesti kestävän rakentamisen, energiatehokkuuden ja kiertotalouden näkökulmasta. Sopimuksen tavoitteena on vahvistaa maiden välistä yhteistyötä rakennussektorilla sekä edistää vähähiilisiä ratkaisuja ja osaamisen vaihtoa.
Yhteistyö voi avata uusia mahdollisuuksia suomalaisille rakennusalan toimijoille, mutta sen käytännön merkitystä on syytä tarkastella realistisesti. Kyseessä on ennen kaikkea yhteistyön kehys, ei suora markkina-avauksen tae. Samalla sopimus sijoittuu ajankohtaan, jossa Kiinan rakennussektori käy läpi laajempaa rakennemuutosta.
Kiinan rakennussektori etsii uusia kehityssuuntia
Kiinan rakennusmarkkina on pitkään perustunut voimakkaaseen volyymikasvuun, uusien alueiden rakentamiseen sekä nopeaan kaupungistumiseen. Viime vuosina toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut merkittävästi. Kiinan kiinteistösektorin ongelmat, velkaantuminen ja markkinan hidastuminen ovat lisänneet painetta kehittää rakentamisen laatua, energiatehokkuutta ja resurssitehokkuutta aiempaa järjestelmällisemmin.
Samalla Kiinan valtio on korostanut hiilineutraaliustavoitteitaan sekä vähähiilisen kehityksen merkitystä useilla toimialoilla, myös rakentamisessa. Rakennussektorin kehitystarpeet liittyvät muun muassa energiatehokkuuteen, materiaalien kierrätykseen, rakennusten elinkaariajatteluun sekä vähähiilisiin rakentamismalleihin.
Aiempi kasvumalli perustui ennen kaikkea rakentamisen määrään. Nykyisessä tilanteessa painopiste siirtyy vähitellen enemmän olemassa olevan rakennuskannan kehittämiseen, energiatehokkuuteen ja kaupunkien kestävään modernisointiin. Tämä luo tilaa myös uudenlaiselle kansainväliselle yhteistyölle.
Valtiotason yhteistyöllä on Kiinassa erityinen merkitys
Kiinan kaltaisessa järjestelmässä valtiotason yhteistyöllä on usein merkittävä rooli kansainvälisten toimijoiden näkökulmasta. Viralliset yhteistyökehykset voivat helpottaa pääsyä paikallisiin verkostoihin, pilottihankkeisiin ja kehitysohjelmiin tilanteissa, joissa markkinoille pääsy olisi muuten vaikeaa.
Suomalaiset toimijat ovat olleet mukana Kiinan rakennushankkeissa aiemminkin. Esimerkiksi Pekingin vuoden 2022 olympialaisiin liittyvissä projekteissa suomalaisosaamista hyödynnettiin osana laajempia kokonaisuuksia. Tämänkaltaiset hankkeet osoittavat, että valtiotason yhteistyö voi parhaimmillaan toimia mahdollistajana merkittäville projekteille.
On kuitenkin tärkeää huomata, että yhteistyöpöytäkirja ei itsessään vielä tarkoita kaupallista läpimurtoa. Käytännön vaikutus riippuu siitä, syntyykö yhteistyön ympärille konkreettisia hankkeita, pitkäjänteisiä kumppanuuksia ja jatkuvaa toimintaa paikallisten toimijoiden kanssa.
Kilpailuympäristö on kuitenkin vaativa
Kiinan markkina ei kuitenkaan ole suomalaisille toimijoille helppo. Kilpailu on erittäin kovaa, ja myös paikallinen osaaminen kehittyy nopeasti. Ulkomaiset yritykset eivät enää kilpaile markkinassa pelkästään teknologialla tai eurooppalaisella taustalla.
Käytännössä ratkaisevaa on usein se, miten hyvin ratkaisut pystytään integroimaan paikallisiin tarpeisiin, kustannusrakenteisiin ja toimintamalleihin. Lisäksi hankkeiden eteneminen edellyttää usein vahvoja paikallisia verkostoja, pitkäjänteistä yhteistyötä sekä ymmärrystä markkinan toimintatavoista.
Myös geopoliittinen toimintaympäristö vaikuttaa yhteistyöhön aiempaa enemmän. Euroopan ja Kiinan suhteita tarkastellaan nykyisin molemminpuolin strategisemmasta näkökulmasta, mikä voi vaikuttaa siihen, millaisiin hankkeisiin yhteistyötä käytännössä kohdistuu ja millä toimialoilla yhteistyötä pidetään tarkoituksenmukaisena.
Pitkäjänteisyys ratkaisee
Kiinan markkina edellyttää yleensä pitkäjänteistä lähestymistapaa. Yksittäiset projektit voivat toimia tärkeinä avauksina, mutta laajempi vaikuttavuus syntyy usein vasta jatkuvan yhteistyön kautta.
Tämä koskee sekä yrityksiä että julkisen sektorin toimijoita. Käytännössä yhteistyön rakentaminen edellyttää usein paikallista läsnäoloa, kumppanuuksia sekä kykyä mukautua paikallisiin toimintatapoihin ja päätöksentekorakenteisiin.
Kokonaisuutena Suomen ja Kiinan välinen yhteistyöpöytäkirja voi toimia alustana uudenlaisille yhteistyöavauksille tilanteessa, jossa Kiinan rakennussektori etsii uusia kehityssuuntia. Suomalaisille toimijoille mahdollisuudet liittyvät kuitenkin ennen kaikkea erikoisosaamiseen, pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja kykyyn toimia osana paikallisia ekosysteemejä.
Kirjoittajasta
Kasperi Anttila on Euroopan ja Aasian väliseen yhteistyöhön erikoistunut asiantuntija, joka on asunut ja työskennellyt pitkään Aasiassa. Hän toimii Kabei Oy:n Aasia-asiantuntijana ja tarkastelee työssään Aasiaa erityisesti institutionaalisten, kulttuuristen ja markkinarakenteiden näkökulmasta.