Suomi ja Kiina allekirjoittivat tammikuussa 2026 rakennettua ympäristöä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan, jonka tavoitteena on edistää kestävää rakentamista, energiatehokkuutta ja kiertotaloutta. Yhteistyön nähdään avaavan uusia mahdollisuuksia suomalaisille rakennusalan toimijoille, mutta sen käytännön merkitys riippuu siitä, miten yhteistyö konkretisoituu.
Kyseessä on ennen kaikkea kehys yhteistyölle, ei suora markkina-avauksen tae. Samalla sopimus sijoittuu ajankohtaan, jossa Kiinan rakennussektorilla on käynnissä laajempia rakenteellisia muutoksia.
Valtiotason yhteistyö mahdollistajana
Kiinan kaltaisessa järjestelmässä valtiotason yhteistyöllä on keskeinen rooli. Ulkomaisille toimijoille markkinoille pääsy on usein vaikeaa ilman virallisia yhteistyökanavia. Tämänkaltaiset sopimukset voivat toimia alustana, jonka kautta syntyy yhteyksiä paikallisiin toimijoihin, pilottihankkeisiin ja kehitysohjelmiin.
Valtiotason yhteistyöstä on myös aiempia esimerkkejä. Suomalaiset toimijat olivat mukana esimerkiksi Pekingin vuoden 2022 olympialaisiin liittyvissä rakennushankkeissa, joissa yhteistyötä tehtiin osana laajempia kokonaisuuksia. Nämä tapaukset osoittavat, että valtiotason kehys voi mahdollistaa pääsyn merkittäviin projekteihin.
On kuitenkin hyvä huomioida, että sopimus itsessään ei vielä tarkoita liiketoimintaa. Sen vaikutus riippuu pitkälti siitä, syntyykö konkreettisia hankkeita ja jatkuvaa yhteistyötä.
Ajoitus tukee kehitystä
Suomalaiset toimijat ovat olleet mukana Kiinan markkinassa aiemminkin, erityisesti 2010-luvun alussa puurakentamisen ja kestävän rakentamisen osalta. Tuolloin kehitys jäi kuitenkin rajalliseksi.
Nykytilanne poikkeaa tästä. Kiina on viimeisimmässä viisivuotissuunnitelmassaan korostanut hiilidioksidipäästöjen vähentämistä myös rakennussektorilla ja asettanut tavoitteekseen hiilineutraaliuden vuoteen 2060 mennessä. Tämä lisää tarvetta kehittää rakentamisen käytäntöjä laajasti.
Rakennussektorilla kehitystarpeita on useilla osa-alueilla. Elinkaariajattelu ei ole laajasti käytössä, materiaalien kierrätys on vielä kehittymässä, eikä hiilidioksidipäästöjen ohjaus ole samalla tasolla kuin monissa länsimaissa. Lisäksi rakennusten energiatehokkuudessa ja lämmitysratkaisuissa on merkittäviä kehitystarpeita.
Mahdollisuudet kohdistuvat osaamiseen
Suomalaisille toimijoille mahdollisuudet näyttäytyvät ensisijaisesti osaamisessa, eivät rakentamisen volyymissa. Kiinassa rakentaminen tapahtuu usein laajoina aluekehityshankkeina, joissa projektien mittakaava on huomattava.
Tässä ympäristössä suomalaiset yritykset toimivat todennäköisemmin asiantuntijoina, teknologian toimittajina tai konseptien kehittäjinä osana laajempia kokonaisuuksia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi suunnittelua, energiatehokkuusratkaisuja tai vähähiilisen rakentamisen malleja.
Käytännössä tämä edellyttää sitä, että suomalaiset ratkaisut integroidaan osaksi paikallista järjestelmää yhteistyössä kiinalaisten toimijoiden kanssa. Tällöin rooli ei ole ulkopuolinen toimittaja, vaan osa laajempaa kehitystä.
Pitkäjänteisyys korostuu
Kiinan markkina edellyttää yleensä pitkäjänteistä lähestymistapaa. Yksittäiset projektit voivat toimia avauksina, mutta laajempi vaikuttavuus syntyy vasta jatkuvan yhteistyön kautta.
Tämä koskee sekä yrityksiä että julkisen sektorin toimijoita. Yhteistyön kehittyminen edellyttää usein paikallista läsnäoloa, kumppanuuksia ja kykyä mukautua paikallisiin toimintatapoihin. Keskeistä on, että markkinaa ei tarkastella lyhyen aikavälin mahdollisuutena, vaan pitkäjänteisenä kehityskohteena.
Pitkällä aikavälillä tämä voi mahdollistaa merkittävää arvoa, sillä Kiinan markkinan mittakaava on suuri. Jo yksittäinen onnistunut projekti voi olla huomattava askel suomalaiselle yritykselle tai yhteistyöklusterille, jos se johtaa jatkuvaan toimintaan ja laajempaan asemaan markkinassa.
Kirjoittajasta
Kasperi Anttila on Euroopan ja Aasian väliseen yhteistyöhön erikoistunut asiantuntija, joka on asunut ja työskennellyt pitkään Aasiassa. Hän toimii Kabei Oy:n Aasia-asiantuntijana ja tarkastelee työssään Aasiaa erityisesti institutionaalisten, kulttuuristen ja markkinarakenteiden näkökulmasta.