Lähtökohta
Tällä viikolla suomalaisessa julkisessa keskustelussa nousi esiin tapaus, joka sai alkunsa Miss Suomen ja useiden suomalaisten poliittisten toimijoiden julkisesti tehdyistä eleistä ja niitä seuranneesta keskustelusta. Alun perin yksittäiseksi koettu teko laajeni nopeasti laajemmaksi ilmiöksi, kun sitä kommentoitiin ja toistettiin julkisuudessa. Sosiaalisen median kautta tapaus levisi lyhyessä ajassa myös Suomen ulkopuolelle ja herätti huomiota erityisesti Aasiassa.
Tämän artikkelin tarkoitus ei ole arvioida yksittäisiä tekoja tai niiden moraalista oikeutusta. Tarkoituksena on avata, miksi vastaavanlaiset tilanteet voivat Aasiassa johtaa pysyviin ja laajoihin mielikuviin, jotka alkavat koskea kokonaisia ryhmiä tai jopa koko maata. Kyse on kulttuurisista tulkintamalleista, jotka poikkeavat olennaisesti länsimaisesta ajattelutavasta.
Yksilöllinen ja kollektiivinen ajattelutapa
Euroopassa on totuttu ajattelemaan, että ihminen toimii ensisijaisesti yksilönä. Kun joku tekee jotakin julkisesti, teko nähdään hänen henkilökohtaisena toimintanaan ja vastuu rajataan usein yksilötasolle. Myös virheiden ajatellaan olevan korjattavissa selityksillä, anteeksipyynnöillä tai tapahtumien kontekstualisoinnilla.
Useimmissa Aasian maissa ajattelutapa poikkeaa tästä. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi Etelä-Koreassa, jossa yksittäisten julkisten toimijoiden teot tulkitaan usein osana laajempaa ryhmää tai instituutiota. Vastaavanlainen kollektiivinen tulkintakehys on tunnistettavissa myös Kiinassa, Japanissa sekä monissa Etelä- ja Kaakkois Aasian maissa, vaikka maiden välillä on merkittäviä kulttuurisia ja historiallisia eroja.
Yksilö nähdään osana laajempaa kokonaisuutta, kuten perhettä, organisaatiota, puoluetta tai kansakuntaa. Kun näkyvässä asemassa oleva henkilö toimii julkisesti, tekoa ei tarkastella vain hänen henkilökohtaisena ilmaisunaan, vaan osana sitä ryhmää, jota hän edustaa. Merkitys ei synny vain itse teosta, vaan siitä, mitä teko viestii ryhmästä kokonaisuutena.
Demokratia ja kollektiivinen kulttuuri rinnakkain
Kollektiivinen ajattelutapa ei ole sidoksissa autoritaarisiin järjestelmiin. Demokraattinen valtio ja kollektiivinen kulttuuri voivat esiintyä rinnakkain. Japani ja Etelä-Korea ovat tästä hyviä esimerkkejä. Molemmat ovat demokraattisia yhteiskuntia, joissa vaalit, oikeusvaltio ja yksilön oikeudet ovat keskeisiä.
Samalla näissä maissa korostuvat vahvasti ryhmään kuuluminen, sosiaalinen harmonia ja yhteisön maine. Julkisia tekoja arvioidaan usein sen perusteella, miten ne vaikuttavat laajempaan kokonaisuuteen ja yhteiskunnalliseen tasapainoon, ei vain yksittäisen henkilön vastuuseen. Tämä vaikuttaa siihen, miten kohut ja kriisit tulkitaan ja kuinka laajalle niiden seuraukset ulottuvat.
Kollektiivinen vastuu maiden sisällä
Kollektiivinen ajattelutapa näkyy selvästi myös Aasian maiden omassa sisäpolitiikassa. Yksittäisen poliittisen toimijan toiminta voi nopeasti heijastua koko puolueen, hallinnon tai institutionaalisen kokonaisuuden uskottavuuteen. Vastuu ei rajaudu vain tekijään, vaan laajenee koskemaan hänen edustamaansa järjestelmää.
Etelä-Korean entisen presidentin Park Geun hyen tapaus vuosina 2016 ja 2017 havainnollistaa tätä ilmiötä hyvin. Presidentin lähipiiriin kohdistuneet väärinkäytösepäilyt johtivat perustuslailliseen viraltapanoprosessiin. Vaikka juridinen vastuu ja oikeusvaltioprosessi olivat keskeisessä roolissa, julkinen reaktio kohdistui laajasti koko presidentti instituutioon ja poliittiseen järjestelmään. Seurauksena oli mittavia kansalaisprotesteja ja pitkäkestoinen luottamuspula hallintoa kohtaan.
Samankaltaisia ilmiöitä voi esiintyä myös Euroopassa. Yksittäisten poliitikkojen tai julkisten toimijoiden teot voivat heikentää luottamusta instituutioihin ja herättää laajaa kansainvälistä huomiota. Euroopassa näitä tilanteita pyritään kuitenkin useimmiten käsittelemään yksilövastuun kautta, ja juridisen prosessin, eron tai julkisen anteeksipyynnön ajatellaan katkaisevan tapahtumaketjun myös mielikuvatasolla. Ero Aasian kontekstiin ei ole siinä, etteikö vastaavaa voisi tapahtua Euroopassa, vaan siinä, kuinka pitkäkestoiseksi ja kollektiiviseksi mielikuvan muodostuminen jää.
Kasvot ja mielikuvien lukkiutuminen
Kollektiiviseen ajatteluun liittyy Aasiassa vahvasti kasvojen käsite. Kasvot tarkoittavat luottamusta, arvostusta ja sosiaalista asemaa. Kyse ei ole vain yksilön henkilökohtaisesta maineesta, vaan koko ryhmän, yhteisön tai verkoston asemasta muiden silmissä.
Kun kasvot menetetään julkisesti, mielikuva ei yleensä katoa nopeasti. Esimerkiksi vakavan rikoksen tai sosiaalisesti tuomittavan teon jälkeen yksilön on usein hyvin vaikea palauttaa asemaansa edes pitkän ajan kuluessa. Monissa tapauksissa aiemmat henkilökohtaiset ja ammatilliset verkostot katkeavat, eikä luottamus palaudu entiselleen yksityiselämässä tai liiketoiminnassa.
Erityisesti silloin, kun useampi samaa ryhmää edustava toimija toistaa vastaavanlaisia tekoja, ne alkavat näyttäytyä laajempana ilmiönä. Tässä vaiheessa mielikuva lukkiutuu, eikä myöhempi selittely tai anteeksipyyntö yleensä enää merkittävästi muuta tilannetta.
Suomen mielikuva ja sen hauraus
Monissa Aasian maissa mielikuvat Suomesta ovat lähtökohtaisesti myönteisiä, mutta samalla varsin kapeita. Suomi yhdistetään usein yksittäisiin teemoihin, kuten luontoon, revontuliin, koulutukseen tai hyvinvointiyhteiskuntaan. Syvempää ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen monimuotoisuudesta on vain harvalla.
Tämän vuoksi mielikuva on hauras ja helposti haavoittuva. Kun rinnalle syntyy kielteinen assosiaatio, se voi nopeasti syrjäyttää aiemmat myönteiset mielikuvat. Kollektiivisessa ajattelussa tällainen mielikuva voi jäädä elämään pitkäksi aikaa ja vaikuttaa esimerkiksi matkailuun, kulutukseen ja halukkuuteen tehdä yhteistyötä jopa vuosikymmenten ajan.
Eleet, symbolit ja kulttuurinen merkitys
On tärkeää ymmärtää, että kaikki eleet ja symbolit eivät ole kulttuurisesti neutraaleja. Osa niistä on globaalisti tunnistettu loukkaaviksi, ja niiden merkitys on rakentunut pitkän historiallisen ja kulttuurisen jatkumon kautta. Merkitys ei synny yksittäisestä tilanteesta, vaan siitä, mihin laajempaan kertomukseen ele tai symboli kytkeytyy.
Kun tällaisia tekoja toistetaan julkisessa tilassa, ne alkavat näyttäytyä osana laajempaa narratiivia. Tällöin kyse ei ole enää yksittäisistä ihmisistä, vaan siitä, millaisena koko maa tai ryhmä nähdään ulkopuolisten silmissä.
Lopuksi
Tämän artikkelin tarkoitus ei ole syyllistää yksittäisiä toimijoita. Tarkoituksena on kuvata mekanismia, jossa toistuvat julkiset teot alkavat kollektiivisessa ajattelussa määrittää kokonaisia ryhmiä ja jopa kokonaisia maita. Kyse on kulttuurisista tulkintamalleista, jotka vaikuttavat mielikuviin pitkälle tulevaisuuteen.
Kulttuurienvälinen ymmärrys ei ole mielipidekysymys, vaan käytännön taito. Globalisoituneessa maailmassa se vaikuttaa suoraan siihen, millaisia mielikuvia syntyy ja kuinka pysyviksi ne muodostuvat.
Kirjoittajasta
Kasperi Anttila on Euroopan ja Aasian väliseen yhteistyöhön erikoistunut asiantuntija, joka on asunut ja työskennellyt pitkään Aasiassa. Hän toimii Kabei Oy:n Aasia-asiantuntijana ja tarkastelee työssään Aasiaa erityisesti institutionaalisten, kulttuuristen ja markkinarakenteiden näkökulmasta.