Suomalaisen koulutuksen vetovoima Aasiassa
Suomalainen koulutus nähdään usein vahvana vientivalttina Aasiaan. Aasialaisessa mielikuvassa sen merkitys ei kuitenkaan vastaa sitä, miten asiasta Suomessa tyypillisesti ajatellaan. Kotimainen keskustelu nojaa yhä oletukseen, että suomalainen koulutus kiinnostaa maailmalla ennen kaikkea pedagogiansa, oppimismetodiensa ja koulutusfilosofiansa vuoksi.
Käytännössä kiinnostuksen taustalla olevat syyt ovat usein toisaalla. Monille aasialaisille koulutus ei ole itseisarvo, jota haetaan oppimiskokemuksen tai pedagogisten periaatteiden vuoksi. Koulutus nähdään ensisijaisesti välineenä, jonka avulla parannetaan omaa asemaa, statusta ja tulevia työmarkkinamahdollisuuksia.
Tämä lähtökohta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten suomalainen koulutus ymmärretään ja millä perusteilla se koetaan houkuttelevaksi. Pedagoginen sisältö on tärkeä, mutta se on harvoin ensisijainen motiivi. Useammin ratkaisevaa on se, mitä koulutus symboloi ja mihin se mahdollisesti johtaa koulutuksen jälkeen.
Korkeakouluyhteistyö ja tutkinnon status
Erityisesti Kiinassa suomalainen koulutusvienti on ollut näkyvää korkeakouluyhteistyön kautta. Kaksoistutkinnot, yhteisohjelmat ja yliopistojen väliset mallit ovat lisääntyneet, ja kiinnostus pohjoismaisiin tutkintoihin on todellista. Tässä yhteydessä on kuitenkin olennaista ymmärtää, mistä kiinnostus syntyy ja mihin se kohdistuu.
Usein kyse ei ole suomalaisesta pedagogiikasta sinänsä, vaan tutkinnon statuksesta. Ulkomainen, erityisesti eurooppalainen tai pohjoismainen tutkinto nähdään keinona erottautua kilpailussa ja parantaa asemaa omilla työmarkkinoilla. Tutkinto toimii signaalina osaamisesta ja kansainvälisyydestä.
Esimerkiksi Kiinassa on erityisen tärkeää, että ulkomainen tutkinto tai tutkinto-ohjelma on virallisesti todennettavissa ja tunnustettavissa Kiinassa. Mikäli tutkintoa ei voida hyväksyä osaksi paikallista järjestelmää, sillä ei ole käytännössä merkitystä työnhaun tai urakehityksen kannalta.
Eriävät käsitykset oppimisesta ja menestyksestä
Suomessa ajatellaan helposti, että hyvä pedagogiikka on universaalia ja että se kiinnostaa kaikkialla samalla tavalla. Monissa Aasian maissa oppiminen on kuitenkin vahvasti järjestelmien ohjaamaa ja standardoitua.
Kiinassa Gaokao, Etelä-Koreassa Suneung ja Japanissa omat pääsykoejärjestelmät määrittävät pitkälti koko koulutuspolun. Oppimista tarkastellaan ennen kaikkea tulosten, sijoitusten ja jatkopolkujen näkökulmasta. Suomalainen ajatus oppimisesta prosessina ei istu suoraan tähän kehikkoon. Kyse ei ole väärinymmärryksestä, vaan erilaisista rakenteista ja tavoitteista.
Milloin suomalainen koulutus toimii Aasiassa
Suomalainen koulutus toimii Aasiassa parhaiten silloin, kun se on institutionaalista, pitkäjänteistä ja kytkeytyy paikallisiin rakenteisiin. Yliopistojen väliset sopimukset, viralliset ohjelmat ja tunnustetut tutkinnot luovat ennustettavuutta ja vähentävät koettua riskiä. Tämä on monille perheille ja opiskelijoille keskeinen tekijä koulutuspäätöksiä tehtäessä.
Ongelmat syntyvät usein silloin, kun oletetaan suomalaisen mallin olevan sellaisenaan vientituote. Hyvätkin ideat törmäävät helposti rakenteellisiin esteisiin, jos markkinaa tarkastellaan liikaa suomalaisesta näkökulmasta. Paikallisen järjestelmän ja päätöksenteon logiikan ymmärtäminen on ratkaisevaa. Ilman tätä koulutus jää helposti irralliseksi.
Demografia, perherakenteet ja riskien välttäminen
Demografialla on ollut keskeinen rooli koulutusvalinnoissa monissa Aasian maissa jo vuosikymmenten ajan. Erityisesti Kiinassa ja Etelä-Koreassa aiempi valtiollinen syntyvyyden sääntely on vaikuttanut siihen, että perheissä on usein vain yksi lapsi. Tähän lapseen kohdistuu poikkeuksellisen paljon odotuksia ja taloudellisia panostuksia. Joissakin Aasian maissa perheet voivat käyttää lapsensa koulutukseen jopa 60–70 prosenttia koko kotitalouden tuloista.
Koulutus nähdään tällöin pitkäaikaisena sijoituksena, jossa riskinottoa pyritään minimoimaan. Turvallisuus, vakaus ja ennakoitavuus painavat usein enemmän kuin koulutuksen sisällölliset nyanssit tai pedagogiset erot. Päätöksenteossa vältetään epävarmuutta ja kokeiluja, jotka voisivat vaarantaa sijoituksen tuoton. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, millaiset koulutusratkaisut koetaan houkutteleviksi ja hyväksyttäviksi.
Mielikuvat, politiikka ja kiinnostuksen hauraus
Koulutus ei ole Aasiassa irrallinen ilmiö, vaan vahvasti sidoksissa maan yleiseen mielikuvaan. Koronapandemian jälkeen Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat menettäneet osan vetovoimastaan Aasiassa. Taustalla vaikuttavat sekä turvallisuuskysymykset että geopoliittiset jännitteet.
Pohjoismaat hyötyvät mielikuvasta rauhallisina ja vakaina yhteiskuntina. Samalla tämä mielikuva on hauras. Jos maa alkaa näyttäytyä poliittisesti ristiriitaisena, epävarmana tai kulttuurisesti kielteisenä, kiinnostus koulutusta kohtaan voi vähentyä nopeasti. Koulutus seuraa maan mainetta.
Historialliset mielikuvat ja niiden vaikutus
Kiinassa Suomeen liitetään edelleen mielikuvia, jotka perustuvat osin menneisyyteen. Suomen aiemmat PISA-tulokset sekä Nokian nousun aikainen teknologiakuva elävät yhä vahvasti mielissä. Nämä mielikuvat ovat syntyneet eri ajassa, mutta niiden vaikutus on yhä todellinen.
Vaikka mielikuvat eivät enää täysin vastaa nykyhetkeä, ne vaikuttavat siihen, miten suomalainen koulutus asemoituu kilpailussa. Tutkinnon arvoa arvioidaan suhteessa näihin käsityksiin. Mielikuvat eivät muutu nopeasti, mutta ne voivat heikentyä yllättävän nopeasti. Tämä tekee koulutusviennistä herkän ilmiön.
Opiskelu ei aina tarkoita maastamuuttoa
Suurin osa aasialaisista opiskelijoista ei tarkastele koulutusta pysyvän maastamuuton näkökulmasta. Erityisesti Itä-Aasiassa koulutusta pidetään keinona hankkia osaamista ja statusta. Tämän jälkeen palataan usein takaisin kotimaahan työmarkkinoille.
Tilanne on osin erilainen Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, esimerkiksi Filippiineillä ja Indonesiassa. Näistä maista tulevien opiskelijoiden kohdalla Suomeen jääminen nähdään useammin realistisena vaihtoehtona. Taustalla on usein vastuu perheestä ja pitkän aikavälin taloudellinen strategia. Kyse on kollektiivisesta ajattelusta, ei yksilöllisestä irtiotosta.
Lopuksi
Aasia ei ole yhtenäinen kokonaisuus, eikä koulutuksen merkitys tai siihen liittyvät motiivit ole samoja kaikkialla. Kun nämä erot ymmärretään, suomalainen koulutusvienti näyttäytyy monikerroksisena ilmiönä. Kyse ei ole siitä, onko suomalainen koulutus hyvää. Kyse on siitä, missä muodossa ja millä perusteilla se on relevanttia.
Kirjoittajasta
Kasperi Anttila on Euroopan ja Aasian väliseen yhteistyöhön erikoistunut asiantuntija, joka on asunut ja työskennellyt pitkään Aasiassa. Hän toimii Kabei Oy:n Aasia-asiantuntijana ja tarkastelee työssään Aasiaa erityisesti institutionaalisten, kulttuuristen ja markkinarakenteiden näkökulmasta.